YAPS-matka 23.2.-2.3.2019

Tässä vain hiukan maistiaisia koko matkan mahtavasta sisällöstä. Matkamuistelmat on koottu matkalaisten nettiin tekemistä päivityksistä. Jokaisen päivän kirjoittajana joku helmikuun matkaryhmäläisistä.

Sunnuntai 24.2. Israelin ulkoministeriö ja Jerusalemin Vanha kaupunki

Sunnuntaina vierailimme Israelin ulkoministeriössä. Päivämme koostui kolmesta luennosta ja ensimmäisen luennon piti Israelin Ruotsin suurlähettiläs Yitzhak Bachman. Hän kertoi mm. Israelin maantieteellisistä haasteista. Haasteita ovat maantieteellisen sijainnin lisäksi valtion pieni koko ja kapea muoto. Israel on hyvin haavoittuvainen esimerkiksi ohjushyökkäyksiä vastaan, koska Israeliin vihamielisesti suhtautuvista valtioista tai alueilta on Israelin suuriin kaupunkeihin hyvin lyhyt matka, lyhyimmillään vain 11 km.

Yitzhak Bachman luennoi ulkoministeriössä ryhmällemme.

Israelin haasteena on lisäksi epäsymmetrinen sota. Hamas käyttää palestiinalaisia siviilejä ihmiskilpinä toteuttaessaan hyökkäyksiä israelilaisia siviilikohteita ja Israelin rajaa valvovia viranomaisia kohtaan.

Ohad Horsandi, ulkoministeriön tiedottaja, kertoi meille, kuinka Israelin turismi on kasvanut valtavasti viime vuosina ennen kaikkea Kiinasta, Intiasta ja Brasiliasta, mutta myös Euroopasta. Hän kertoi myös Israelin ja Euroopan ja Israelin ja Suomen kauppasuhteista. Lisäksi kuulimme Israelin kehitystyhteistyöelimen MASHAVin toiminnasta mielenkiintoisen luennon.

Sunnuntai-iltapäivän kiersimme mielenkiintoisen oppaamme Usva Cohenin johdolla Jerusalemin Vanhassa kaupungissa. Kiersimme armenialaiskorttelista juutalaiskortteliin, näimme Hurva-synagogan, kävimme Itkumuurilla ja poistuimme arabi- ja kristityn korttelin kautta. Kuulimme paljon mielenkiintoisia asioita Jerusalemin historiasta.

Jerusalemin Vanhan kaupungin juutalaiskortteli ja sen kaikki ikivanhat synagogat tuhottiin jordanialaismiehityksen aikana vuosina 1948-1967. Takana näkyvä Hurva-synagoga rakennettiin uudestaan Kuuden päivän sodan aikana. Juutalaiskortteli on muutenkin Vanhan kaupungin modernein, koska se jouduttiin rakentamaan kokonaan uudelleen kaupungin tultua Israelin hallintaan.

Ma 25.2 Yad Vashem ja NGO monitor

Aamupäivän ohjelmassamme oli tutustuminen Yad Vashemin Holokaustimuseoon. Paikalle oli helppo päästä Yaffa-kadun raitiovaunulla. Sisäänpääsy museoon oli maksutonta. Jotkut meistä lunastivat 30 shekelillä käyttöönsä opastuksen englanninkielisellä audiolaitteella (pantiksi oli jätettävä passi). Päätimme että jokainen tutustuisi museoon itsekseen ja että tapaisimme käytävämäisen museon päässä olevalla hienolla näköalapaikalla. Koska meidän oli varattava aikaa lounastamiseen museon ravintolassa ja vierailuun pienen kävelymatkan päässä olevaan Children’s Memorialiin (holokaustissa kuolleiden lasten muistomerkki), ehdimme kiertää museossa 2,5 tuntia. Se oli museon valtavan aineiston tarkasteluun melko vähäinen aika. Monet museon osastot oli siten kierrettävä nopeasti eikä museovieraiden suuresta määrästä johtuva pienoinen tungos asiaa helpottanut. Kiireestä ja väkimäärästä huolimatta Holokaustimuseossa oli matkamme teemaa ajatellen tärkeää päästä käymään.

Museon näköalapaikka.

Iltapäivällä vierailimme myös NGO-monitorin tiloissa. NGO monitor on kansalaisjärjestöjen toimintaa tarkkaileva asiantuntijajärjestö. Sen tarkastelun kohteena on erityisesti Israel-Palestiina -konfliktiin aktiivisesti osallistuvat kansalaisjärjestöt. Järjestö on saanut merkittäviä tuloksia aikaan selvittäessään monien Israelin boikotointia ajavien järjestöjen rahoituskanavia ja kytköksiä palestiinalaisiin terrorijärjestöihin. NGO monitorin sivustoilla on paljon raportteja aiheista ja tärkeä tietokanta näiden järjestöjen saamasta rahoituksesta.
Kuulimme aluksi NGO-monitorin toiminnasta, tutkimuskohteista ja havainnoista liittyen Israel-Palestiina konfliktiin sekä siitä miten konflikti sijoittuu laajempaan mittakaavaan maailmanlaajuisesti. Tämän jälkeen kaksi MyTruth-järjestön (israelilaisten reserviläissotilaiden järjestö) jäsentä kertoivat MyTruth -hankkeesta ja haasteista joita israelilaissotilaat joutuvat kohtaamaan palveluksessa. Toinen sotilaista kertoi oman kokemuksensa taistelutilanteesta, jossa hänen ryhmänsä joutui hyvin haastavaan tilanteeseen. MyTruth-järjestön sivuilta löytyy lukuisten sotilaiden todistuksia.

Kaksi reservisotilasta My Truth -järjestöstä kertoi ryhmällemme niistä haasteellisista ja vaarallisista tilanteista, joihin israelilaissotilaat joutuvat palestiinalaisalueilla terrorijärjestöjä ja niiden siviilejä, naisia ja alaikäisiä suojanaan käyttävää taktiikkaa vastaan.

Tiistai 26.2. Hebron ja Gush Etzion

Tiistaina oli vuorossa retki Hebroniin. Hebron sijaitsee Länsirannalla, jonka vanhempi historiallinen nimi on Juudea. Suurin osa Hebronin kaupungista (97%) on annettu palestiinalaisille. Kaupungin vanhassa keskustassa on kapea kaistale, joka on kaupungin juutalaisalue (3% kaupungin pinta-alasta).

Hebron on tärkeä kaupunki juutalaisuudelle. Patriarkkojen haudan takia se on juutalaisuuden toiseksi pyhin kaupunki. Vierailimme Patriarkkojen haudalla, monumentilla, jonka Herodes Suuri rakennutti ja joka sijaitsee Aabrahamin Saaralle ostaman Makpelan luolan paikalle. Sinne on Israelin kantaisät haudattu, mutta 700 vuoteen juutalaiset eivät saaneet rukoilla kuin rakennuksen ulkopuolella seitsemännellä portaalla. Tämä oli tilanne vuoteen 1968 asti. Rakennuksessa sijaitsee nykyään sekä moskeija ja synagoga.

Vierailimme myös Avraham Avinu -synagogassa. Tässä kuva siitä, miltä synagoga näytti vuoden 1929 pogromin jälkeen ja kuva meidän käynniltä synagogassa. Vuonna 1929 kaupungin juutalaisväestö joutui arabien väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Noin 70 juutalaista murhattiin, ja mandaattihallinto päätti evakuoida koko Hebronin juutalaisväestön. Juutalaiset palasivat Hebroniin Kuuden päivän sodan jälkeen, jolloin alueet siirtyivät Israelin hallintaan.

Avraham Avinu -synagogassa vierailu.

Historiallinen kuva synagogasta vuoden 1929 pogromin jälkeen.

Tel Rumeida – muinaisen Hebronin kaivauksia.

Patriarkkojen hautamonumentin jälkeen siirryimme tyhjentyneen vanhan keskustan läpi kohti muinaisen Hebronin mäkeä. Tämän myös ”Tel Rumeidana” tunnetun alueen päällä sijaitsee nykyisin sekä arabi- että juutalaisasutusta. Mäen laella oli rakennus, jonka kattokerroksesta meille avautui hieno näkymä yli nykyisen Hebronin kaupungin. (arabiaksi al-Khalīl)

Maisema arkeologisten kaivausten yläpuolella olevan asuinrakennuksen katolta. Kaikki näkyvissä oleva moderni rakennuskanta kuuluu palestiinalaishallinnon alaisuudessa oleviin H1 ja H2 alueisiin. Juutalaisalue kulkee tästä rakennuksesta vain muutamia satoja metrejä länteen juutalaiselle hautausmaalle, ja noin kilometrin itään Patriarkkojen haudalle. Rakennuksen takana sijaitsee armeijan etuvartioasema, joka pysäyttää jatkuvasti juutalaisalueelle suuntautuvia terrori-iskujen yrityksiä.

Tämän jälkeen jatkoimme matkaa Beit Hadassan (The Visitors’ Center ”Touching Eternity”) rakennuksessa sijaitsevaan vierailukeskukseen, jossa meille kerrottiin Hebronin pitkästä historiasta. Saimme nähdä tunteita herättävän lyhytelokuvan juutalaisyhteisön vaiheista aina Aabrahamista nykypäivään. Yhteisö on kokenut viimeksi kuluneen vuosisadan aikana kovia, mutta on syntynyt uudestaan entistä vakuuttuneempana asiansa oikeutuksesta. Tilanne ei ole helppo suuren arabikaupungin syleilyssä, mutta mikään ei näytä horjuttavan asukkaiden luottamusta kirjoituksiin ja tulevaisuuteen.

Beit Hadassan edessä tapahtui myös yksi Hebronin juutalaisten historian verisimmistä murhista vuonna 1980, kun joukko palestiinalaisia terroristeja teki väijytyksen ja ampui kuoliaaksi 6 juutalaista ja haavoitti monia muita. Koko juutalaisalue muodostuu oikeastaan vain muutamasta kadunpätkästä Patriarkkojen haudan, Avraham Avinu -synagogan, Beit Hadassan rakennuksen, Tel Rumeidan ja juutalaisen hautausmaan välillä.

Tässä kartassa näkyy juutalaisalueen mittakaava ja sen kaikki tärkeimmät kohteet, Patriarkkojen hauta, Avraham Avinu -synagoga, Beit Romano -jeshivakoulu, Beit Hadassa -vierailukeskus, juutalainen hautausmaa ja Tel Rumeidan kukkula. Mittakaavasta näkee, että alue päästä päähän on vain vähän toista kilometriä pitkä ja vain muutama sata metriä leveä kaistale.

Suljetut arabiliikkeet Beit Hadassan edessä kulkevan David haMelech (King David Street/Shuhada Street) -kadun varrella. Nämä kuvat päätyvät usein länsimaisten tarkkailijoiden raportteihin ja blogeihin. Arabien liiketoiminta on siirtynyt H1 ja H2 alueiden uusiin liiketiloihin. Nämä liikkeet suljettiin vuonna 2002, kun toisen intifadan aikana niiden ohi kulkevat juutalaiset joutuivat jatkuvan väkivallan kohteeksi.

Beit Hadassan ja Patriarkkojen haudan välisellä kadulla sijaistevat suljetut arabiliikkeet, joista näkee usein juttuja palestiinalaismielisten ihmisoikeustarkkailijoiden raporteissa. Syy niiden sulkemiseen vuonna 2002 oli se, että toisen intifadan aikana juutalaiset joutuivat jatkuvasti arabimarketin läpi kulkiessaan murhien kohteeksi. Liikkeet on suljettu vain näiltä kaduilta, jotka kulkevat pienen juutalaisalueen halki ja joilla juutalaisten turvallisuus oli jatkuvasti uhattuna. Arabiomistajat saivat korvauksia liikkeidensä sulkemisesta, ja suurin osa on avannut uusia liikkeitä Hebronin palestiinalaispuolelle, jossa nousee paljon uudisrakennuksia ja liikekeskuksia. Juutalaisalueella ei sallita uudisrakentamista kansainvälisen painostuksen takia.

Hebronin tilanne on todella erikoinen. Ennen Oslon rauhanprosessia juutalaiset ja arabit saivat liikkua kaikkialla kaupungissa. Vuonna 1997 solmitus Hebronin sopimuksen mukaan suurin osa kaupungista siirtyi palestiinalaishallinnon käsiin. Huolimatta siitä, että Hebronin oli tarkoitus sopimusten mukaan säilyä kaikille avoimena kaupunkina, juutalaisten liikkuminen palestiinalaisalueilla (H1 ja H2) kiellettiin. Juutalaiset joutuvat kulkemaan erityisiä heille varattuja kiertoteitä pitkin päästäkseen paikasta toiseen. Pääväylät, kuten Glass Junction, ovat vain palestiinalaisten käytössä.

Hebronin juutalaiset tarvitsevat vahvan turvallisuuskoneiston ympärilleen, jotta he eivät joudu palestiinalaisterroriliikkeiden väkivallan uhriksi. Kun vierailimme alueella, saimme tuntuman siihen todellisuuteen, joka näkyy todella vääristyneenä monien ihmisoikeustarkkailijoiden raporteissa. Nämä tarkkailijat liikkuvat Hebronin kapealla juutalaisalueella valvomassa, että palestiinalaisten läpikulku alueella tapahtuu mutkattomasti. Samalla he eivät kuitenkaan huomaa, että juutalaisten liikkuminen koko ympäröivällä alueella on kiellettyä, että juutalaiset ovat heille varatulla kapealla alueella hengenvaarassa ja että heidän turvallisuuttaan heille varatulla 3% kaupungin pinta-alasta joudutaan turvaamaan jatkuvasti armeijan läsnäololla.

Patriarkkojen hauta.

Israelilainen sotilas partioi hautamonumentin lähellä tarkastuspisteellä.

Paluumatkalla Hebronista vierailimme Gush Etzionissa viinitilalla, missä söimme myös herkullisen päivällisen. Jerusalemiin palattuamme meillä oli tutustumisvierailu Stand With Us -järjestön toimistossa.

Retkipäivä 26.2. Samaria (Siiloa) ja INSS (Institute for National Security Studies, Tel Aviv)

Esh Kodeshin juutalaiskylä muinaisen Siiloan alueella Samariassa.

Yksi itselle koskettavimmista oli vierailu Samariassa Romin perheen kotona. Sateisena päivänä kukkulan laelle rakennetusta Esh Kodeshin, ”Pyhän Tulen”, kylästä oli vehreät näkymät. Kirjaimellisesti asukkaiden omin käsin rakentama kylä on upea osoitus siitä, kuinka ymmärrys omista juurista määrittää arkea ja juhlaa. Punaisen märän saven tarttuessa kenkien pohjiin en voinut kuin ihailla pikkulapsiperheiden ahkeruutta ja sitoutumista näkyynsä.

Esh Kodeshista ajoimme Arielin kaupungin (yksi suurimmista ”siirtokunnista” Samarian/Länsirannan alueella) halki ja kävimme syömässä Arielin keskustassa. Matkan aikana tuli koettua useampia näitä ajoreittien tarkastuspisteitä, joilta ajo sujui kuitenkin jouheasti. Juutalaisasutuksiin kuljettiin turvaporttien kautta.

Keskiviikon reissuun kuului vierailu Tel Avivin yliopiston yhteydessä sijaitsevassa kansallisia turvallisuusuhkia tutkivassa instituutissa (INSS). Siellä saimme kuulla PhD Michal Hatuelin luennon BDS-liikkeestä ja median toiminnasta, esimerkkivaltiona oli Hollanti, josta Hatuel oli tehnyt tutkimuksensa.

PhD Michal Hatuel luennoi ryhmälle Institute for National Security Studies (INSS) tiloissa.

Torstai 28.2.2018: Netiv ha’Asara -moshav Gazan rajalla ja Ashkelon

Itai Reuveni NGO-monitorista oli oppaanamme, kun teimme matkamme viimeisen retken Gazan rajalle tietä, jota on aikaisemmin voinut kulkea Egyptiin asti. Israelin vetäydyttyä Gazasta vuonna 2005, rajan yli ei ole päässyt kuin sairaalakuljetuksia ja humanitaarista apua. Erityisesti viime huhtikuusta lähtien rajoilla on toistuvasti järjestetty näyttäviä mellakoita. Vierailimme mäenharjan päällä sijaitsevalla Black Arrow -näköalapaikalla, josta näimme kaistaleen Gazan pohjoista rajaseutua. Näkemällämme näennäisesti rauhallisella alueella vain raja ja muutamien satojen metrin levyinen avara alue erotti toisistaan viljelysalueita ja asutusta molemmilla puolilla.

Tämän jälkeen vierailimme vuonna 1982 perustetussa rajaan ulottuvassa moshavissa, Netiv ha-Asarassa, jossa eräs perustajajäsenistä kertoi meille omasta ja perheensä elämästä. Moshavissa viljellään maata, mutta moni nuoremmasta sukupolvesta käy työssä yhteisön ulkopuolella. Rajan läheisyys merkitsee asukkaille vaaraa ja jatkuvaa varuillaan oloa. Gazasta ammutut raketit ovat aiheuttaneet toistuvasti tuhoa. Pahimmillaan yhteisöön on satanut 30-40 rakettia päivässä ja arkeen kuuluu jatkuva valmius ehtiä suojaan 5-10 sekunnissa hälytysäänen kuuluessa. Yhteisön jäsenet auttavat kulloinkin lähellä olevat lapset ja eläimet lähimpään suojaan.

Nykyisin Israelin ohjuspuolustusjärjestelmä, Iron Dome, pystyy lähettämään vastaohjuksen, joka tuhoaa raketin jo ilmassa. Puolustuksen toimiessakin putoavat raketinkappaleet ovat vaarallisia, joten nopea suojautuminen on ehdottoman tärkeää. Rakettien lisäksi monet muut asiat aiheuttavat yhteisössä pelkoa ja turvattomuutta. Gazasta on muun muassa rakennettu Israelin puolelle ulottuvia tunneleita maahan tunkeutumiseksi ja tällainen on löytynyt myös Netiv ha-Asaran viljelmiltä. Tänä talvena Gazasta on myös lähetetty houkuttelevia ilmapalloja, joihin on asennettu sisälle räjähteitä ja lapsille on täytynyt opettaa, ettei ilmapalloihin saa koskea.

Gazasta ammutun rakentin kappale ja Iron Dome -torjuntajärjestelmän palanen. Yhden torjuntaraketin laukaiseminen maksaa n. 50 000 dollaria.

Moshavin ympärille on täytynyt rakentaa massiiviset suojat erilaisten hyökkäysten takia. Rajalla on betonimuuri kauko-ohjattavine aseineen. Vieressä on aita, jossa on sensorit kylään soluttautumista yrittävien terroristien varalta. Lähimpänä kylää on asutusta suojaava yhdeksänmetrinen aita, joka suojaa mäellä olevien talojen asukkaita tarkka-ampujien luodeilta. Sisemmässä muurissa ilahduttaa kylässä asuvan keramiikkataiteilijan taide, jonka teemana on rauha. Yhteisön turvana on myös jatkuvasti yksikkö IDF:n sotilaita. Esittelijämme mukaan moshavilaiset rakastavat näitä heitä palvelevia nuoria, ja osoittavat sitä muun muassa tarjoamalla aterioita ja pesemällä heidän pyykkejään. Kyläläisten turvaksi on myös kehitetty puhelinsovelluksia, jolla he saavat tietoa poikkeustilanteiden aikana sekä voivat ilmoittaa avuntarpeesta.

Suojamuureja Netiv ha-Asaran ympärillä.

Gazan raja sijaitsee betonimuurin takana, kuva on otettu Moshavin suojamuurilta toiseen suuntaan. Välissä on vielä verkkoaita, jossa on hälytysjärjestelmä siltä varalta, että terroristit yrittävät tunkeutua kylän alueelle. Gazan sodan 2014 aikana myös tämän moshavin ulkopuolelta löydettiin Hamasin hyökkäystunnelin aukko.

Traumaattisten tapahtumien ja jatkuvan epävarmuuden vuoksi moni kärsii traumaperäisistä oireista. Israelin hallitus tarjoaa heille psykologisia palveluita, mutta jatkuva uhka vie tehoa hoidolta. Tarvittaisiin turvaa ja rauhaa. Kyläläisiä surettaa, etteivät he voi enää ylläpitää kontakteja gazalaisten kanssa tai käyttää heidän palveluitaan kuten ennen Hamasin valtaannousua. He ovat myös pahoillaan gazalaisten puolesta, jotka elävät Hamasin terrorin alla.

Seuraavaksi bussi vei meidät lähellä rajaa sijaitsevaan Ashkelonin kaupunkiin, joka on yksi maailman vanhimmista kaupungeista, iältään noin 5000 vuotta. Raamatussa Ashkelon mainitaan filistealaisten kaupunkina, jossa esimerkiksi asuivat Simson ja Delila. Kaupunki on kasvanut paljon viimeisten vuosikymmenten aikana ja sinne on muuttanut paljon Venäjältä tulleita juutalaisia. Nykyisin kaupungissa on nousevaa bisnestoimintaa, vaikka Gazan raketti-iskut vaikuttavat asukkaiden arkeen ja matkailijoiden määrään. Vierailimme sateisella ja tuulisella Delila-rannalla, jossa kaupunginjohtaja kävi meitä tapaamassa.

Perjantai 1.3. Vapaapäivä

Vietimme ryhmän yhteisen sapattiaterian illalla perjantaina. Lauantaina oli matkapäivä koti-Suomeen. Koko reissu oli mahtava kokemus, ja ryhmä on jo nyt alkanut koti-Suomessa toimia aktiivisesti jakaakseen tietoa Israelista ja vaikuttaakseen mielipiteisiin.

2019 © YAPS

YAPS toimii European Coalition for Israel (ECI) -järjestön alaisuudessa: ec4i.org